Joulua odotellessa

Joulu lähestyy ja meidän perheeseen on jo ensimmäiset lahjatkin saatu. Miko, kovana pulkkailijana sai viime viikolla Stigan, pukki oli paketin kuistille jättänyt kun ei oltu kotona. Ja siitäkös se riemu sitten repesi. Sisällä vähän kuivaharjoittelua ja pikku-velikin pääsi osalliseksi kyydityksestä.


Lukan yöt äidin ja isin välissä ovat historiaa. Joulupukki toi etukäteislahjan myös hänelle. Ikioman, jatkettavan lastensängyn. Hyvin on uni siellä maittanut, vaikka kiusaus kömpiä äidin ja isin väliin on kova. Mikolla oli enemmän sulattelu vaikeuksia tämän asian suhteen kun Lukalla. Hän ei kertakaikkiaan pystynyt ymmärtämään, että miksi toinen sänky on makuuhuoneeseen ilmestynyt.

Minäkin sain lahjan. Päätin ostaa itselleni Leipäkoneen joululahjaksi ja avasin suuni äitini kuullen asiasta. Hän kävi minulle kaivelemassa aitan perukoilta 90-luvun leipäkone-huumassa hankitun vehkeen. Ja sehän pelittää. Muutamia (=lue 2 päivässä) leipiä olen sillä nyt harjoitellut. Ja pakko myötää, että enemmän on niitä epäonnistuneita kun onnistuneita kyllä tullut. En millään usko että leivän onnistumisen edellytys on hirveä määrä vehnäjauhoja. Tungen taikinaan leseitä ja ruisjauhoja ihan liikaa, mutta en tahdo syödä mitään pullaakaan. No jospa se oikea suhde löytyy kokeilemalla.


Party Lite kutsuille, viime viikolla leivoin "tuninki-mokkapaloja" ja niistä tuli tosi hyviä, suosittelen. Täältä ohje. Minun päällyste oli keltaista kun värjäsin sen elintarvikevärillä.


Tässäpä nyt kuva villasukista, yksi sukkahan on jo nähtykin. Mutta tässä molemmat. Oikea käyttäjä oli jo nukkumassa, joten lainasin toisen mallin jalkoja. Joo, tosi hienot. Olisi ehkä kannattanut odottaa kauppaan pääsyä, että lanka olisi ollut samanväristä tai sitten tehdä koko toinen sukka eriväriseksi. :D

"Kesämökillä"

Extempore reissu kesämökille, olipa ihanaa. Kesällä stressaan sielläkin niin paljon, että on viisaampi olla kotona. Jossainhan voi olla käärme tai joku muu otus. Nyt ei niistä tarvitse huolehti. Kun vielä jäät tulisi järveen niin voisi olla ihan rauhassa. Mökki oli vähän kylmä, kun mentiin mutta äkkiä onneksi lämpesi kun lattialämmityksen rumautti täysille ja takkaan laittoi tulen. Voi olla kiva pompsu sähkökäyrässä :) Ulkosaunossa saunottiin kera molempien poikien, istuivat vierekkäin ylälauteella pesuvadeissa :) Ja uni maistui kaikille. Mökillä on yksi huone seinästä seinään sänkyä ja sehän on perhepeti-perheen unelma. Kaikilla oli runsaasti tilaa. Ja Lukakin nukkui, eka kertaa ikinä, koko yön heräämättä.

Aamulla pieni järkytys. Lunta oli satanut omiksi tarpeiksi, ehkä noin 30-40 senttiä ja auraajasta ei ollut tietoakaan.



Ja puukin oli kaatunut tielle.



No, mukavasti lämmin tuli kolatessa ja sittenhän se aurakin tuli kun oltiin hikihatussa ensin töitä paiskittu. Pojat ei oikein lumitöistä tykänneet vaan tylsistyivät. Miko makasi lumihangessa ja kiukkusi kun kukaan ei joutanu stigassa vetämään.



Ja Luka katsoi paremmaksi painua untenmaille.



Lumitöiden jälkeen Mikokin sai tahtonsa läpi, ja äiti joutui lenkkeilemään lumihangessa stigaa vetäen.



Sai siellä jotain hyödyllistäkin aikaiseksi, kun ei netissä tule roikuttua. Sen puuttumisesta on siis jotain hyötyä. Elikäs Villasukka, ensimmäinen kokonaan tehty ikinä meikäläisen puikoilta. Miko tarvitsee yövillikset, pitkävartiset jotka kestäisi jalassa pienen potkiutumisenkin. Joten tässä ensimmäinen.



No, toistakin aloitin ja tiesin kyllä jo aloittaessa että lanka ei tule riittämään. Ajattelin että jatkan sitten kotiin tultua, mutta empä hätähousuna jaksanutkaan odottaa vaan jatkoin sukkaa toisella värillä (olin varannut sen Lukan sukkiin) :D Siitä kuvaa sitten mallin päällä kun on valmis.

Tässä vielä muutamia kuvia reissusta.

Luka pulkkailee



Järvi-maisemaa



Toinen maisema vielä, saunan kulmakin päässyt kuvaan



Luka katselee lumilyhtyjen loistetta



Hyökkäys kuvaajan päälle



Pojat aamu-tunnelmissa <3

Uusia taitoja

On päivitykset jäänyt, on varmaan ollut muuta tekemistä. Pienin mies on pitänyt kiireisenä uusien taitojensa kanssa. Ryömimisen vauhti alkaa olla jo sitä luokkaa, että äiti joutuu ottamaan juoksuaskelia pysyäkseen perässä. Ja sitten se kiipeäminen, onneksi ei vielä suorille jaloille jaksa nousta, on elopainoa sen verran :D. Mutta kyllä tuo polvilleen nouseminenkin on aiheuttanut jo digiboksin ja muiden vempainten siirymisen hyllyn etureunasta takareunaan. Tässä yksi taidonnäyte



Isänpäiväkin oli ja meni. Reippaana tyttönä lupasin leipoa kakun meidän isin lisäksi myös omalle isälleni ja appiukolle. Ensimmäisestä kakkupohjasta tuli niin iso (5 munaa), että päätin tehdä yhden kakun, minkä jaan sitten kolmeen osaan ja koristelen jokaisen omaksi kakuksi. Sisälle tuli tällä kertaa suklaata ja mansikkaa. Ensimäiseen väliin laitoin vaahdotettua kermaa, mihin sotkin purkin ranskankermaa, vaniljasokeria ja levyn suklaata. Liivatetta vähän jäykistämään. Ja toiseen väliin laitoin vaahdotettua kermaa, maustamatonta tuorejuustoa, mansikoita, sokeria ja liivatetta. Hyvää tuli, kanssa-syöjätkin kiittivät siitä, että kakku ei ollut liian makea. Koristelussa kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä, suklaakuorrutetta. Se onnistuikin sitten ihan kivasti. Kermaa vaan ei enää koristeluun jäänyt, joten kuvat otettu ilman kermoja (kävin kyllä myöhemmin vielä kermaa ostamassa ja laitoin reunoille pursotukset).