6. helmikuuta 2010

Alamäki

Kyllä on alamäkeä riittänyt. Mies kun tervehtyi niin sitten pukkasi mahataudin lapsille. Ja se on perin mukavaa vaippaikäisten kanssa. Onneksi nyt taitaa olla jo pahin ohi. No itehän en oo vielä tautia sairastanut, että ens viikolla sitten varmaan.

Ja eteisen katto, toinen murheenkryyni. Onhan siitä joskus keväällä vettä sisään tullut, mutta nyt kun alkoi tulla jo talvellakin piti vähän purkaa ja kattoa että mikä meininki. No sieltähän löytyi ihan lahoja lautoja ja muuta pientä kivaa. Onneksi rempat on alkamassa niin saadaan sekin samalla korjattua. Työmieskin on tulossa jo ensi viikolla katsomaan hommat, niin voidaan sopia aikatauluja. Jännittää! Mutta samalla oon niin onnellinen että saadaan tähän alakertaan vähän lisätilaa (ja sitten voisi saada uuden vauvankin <3 )

Käytiin tänään Lukan kanssa eka kertaa potkukelkkailemassa ja sekös se vasta oli lystiä. Huomenna pidetään sään salliessa makkaranpaisto kestit kummipojan kanssa pihalla. Toivottavasti tulee kaunis sää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti