Miikkulainen 2 vuotta

No, nyt on juhlittu syntymäpäiviä monta päivää. Tästä pätkästä tulee aika kuvapainotteinen kun muistin ottaa kuvia. Yksivuotis-synttäreiltä ei ole yhtään kuvaa :( Mutta aloitetaanpa...
Synttäreitä edeltävänä iltana isi halusi antaa jo meidän lahjan, liekkö taka-ajatuksena ollut, että itse pääsee sitten leikkimään :D Miikkulainen tukkirekkailemassa





Muutama otos Vastaanotolta 1, liinakin on vielä ehjä. Tuon jälkeen ei enää ollut. Pikkuveljen teräsnäppi tarttui siihen kiinni ja repesi koko hässäkkä :D Eli en suosittele paperisia kertakäyttöliinoja lapsiperheisiin.




Kuvissa näkyvät kakut ovat pätkiskakku täältä ja voileipäkakku täältä. Molemmat olivat tosi hyviä, ja ainakin pätkiskakku teki kauppansa vähän liiankin nopeasti :D Voileipäkakun pohja jäi liian muruseksi kun en saanut hapankorppuja ihan jauhoksi, mutta menipä tuo noinkin.

Tässä vielä lähikuvaa



Kaveri ja saatuja lahjoja





Vastaanottopäivä 2. Lahjat kiinnosti myös Pikkuveljeä.




Mitähän sieltä paketista löytyy?



Serkkupojan kanssa tutkimassa



Ja kynttilöiden puhallus, alkaa jo mennä rutiinilla.



Uusi, hieno lahjaksi saatu muumi yökkäri päällä



Pikkuveljen iltapalailua




Vastaanottopäivä 3. Lahjoja lahjoja.




Tämä "nikko"-autohan oli hauska tapaus. Ainakin pojan ja isän mielestä. Äitiä ei vaan enää huvita, kun Miikkulaisesta parasta on katella kun toiset ajaa. Ja kukapa muukaan täällä sitä päivisin ajaa, kun äiti.




Ja taas kahvipöydässä.



Kakut ovat jo uusia. Elikäs voileipäkakkuun ohjeen löysin täältä. Tein vaan erimallisen kun ohjeessa. Ja oli ollut hyvää, itse en kerennyt maistella kun miesväki söi kakun kahvitellessaan. Eikä siitä ole tuon parempaa kuvaakaan kun en kerennyt ottaa :| Makea kakku oli triplasuklaa-ohjeella tehty ja sen löysin täältä. Minun kakustani ei vaan tullut triplaa kun koristeluvaiheessa poltin valkosuklaan sulattaessa pohjaan :D Pohjaakin jouduin "vähän" soveltamaan, kun ei ollut voita eikä munia. Mutta hyvää siitä tuli silti. Tässä vielä lähikuvaa.



Pojat autoilemassa serkkupojan kanssa



Kaverit sai vielä tälläiset matkaansa, karkkia synttäreillä ei muuten tarjoiltu.



Ja tässä vielä 2-vuotias <3

Piparkakku-auto

Hui, ompa ollut kiirettä. Joulu lähestyy, siitä se varmaan johtuu. Ja joulun lähestyessä, pitäähän se perinteisesti tehdä piparkakkutalo. Tosi perinteistä, en oo ikinä ennen tehnyt :D . Mutta tosiaan talo, piti tehdä ja auton tein. Käytiin tutustumassa paloasemalla viime viikolla ja Miko sai sieltä kuvakalenterin, jonka takana oli paloauton ohjeet. Joten niilläpä sitten lähdin toteuttamaan. Tässä muutamia kuvia....








Äitin pikku apulainen <3


Ja sitten pakko laittaa kuvaa uudesta ihanuudestani.



Nyt jää postaus kyllä lyhyeksi, mutta eiköhän näitä tässä Esikon synttäreiden aikaan tule lisää :)

Joulua odotellessa

Joulu lähestyy ja meidän perheeseen on jo ensimmäiset lahjatkin saatu. Miko, kovana pulkkailijana sai viime viikolla Stigan, pukki oli paketin kuistille jättänyt kun ei oltu kotona. Ja siitäkös se riemu sitten repesi. Sisällä vähän kuivaharjoittelua ja pikku-velikin pääsi osalliseksi kyydityksestä.


Lukan yöt äidin ja isin välissä ovat historiaa. Joulupukki toi etukäteislahjan myös hänelle. Ikioman, jatkettavan lastensängyn. Hyvin on uni siellä maittanut, vaikka kiusaus kömpiä äidin ja isin väliin on kova. Mikolla oli enemmän sulattelu vaikeuksia tämän asian suhteen kun Lukalla. Hän ei kertakaikkiaan pystynyt ymmärtämään, että miksi toinen sänky on makuuhuoneeseen ilmestynyt.

Minäkin sain lahjan. Päätin ostaa itselleni Leipäkoneen joululahjaksi ja avasin suuni äitini kuullen asiasta. Hän kävi minulle kaivelemassa aitan perukoilta 90-luvun leipäkone-huumassa hankitun vehkeen. Ja sehän pelittää. Muutamia (=lue 2 päivässä) leipiä olen sillä nyt harjoitellut. Ja pakko myötää, että enemmän on niitä epäonnistuneita kun onnistuneita kyllä tullut. En millään usko että leivän onnistumisen edellytys on hirveä määrä vehnäjauhoja. Tungen taikinaan leseitä ja ruisjauhoja ihan liikaa, mutta en tahdo syödä mitään pullaakaan. No jospa se oikea suhde löytyy kokeilemalla.


Party Lite kutsuille, viime viikolla leivoin "tuninki-mokkapaloja" ja niistä tuli tosi hyviä, suosittelen. Täältä ohje. Minun päällyste oli keltaista kun värjäsin sen elintarvikevärillä.


Tässäpä nyt kuva villasukista, yksi sukkahan on jo nähtykin. Mutta tässä molemmat. Oikea käyttäjä oli jo nukkumassa, joten lainasin toisen mallin jalkoja. Joo, tosi hienot. Olisi ehkä kannattanut odottaa kauppaan pääsyä, että lanka olisi ollut samanväristä tai sitten tehdä koko toinen sukka eriväriseksi. :D

"Kesämökillä"

Extempore reissu kesämökille, olipa ihanaa. Kesällä stressaan sielläkin niin paljon, että on viisaampi olla kotona. Jossainhan voi olla käärme tai joku muu otus. Nyt ei niistä tarvitse huolehti. Kun vielä jäät tulisi järveen niin voisi olla ihan rauhassa. Mökki oli vähän kylmä, kun mentiin mutta äkkiä onneksi lämpesi kun lattialämmityksen rumautti täysille ja takkaan laittoi tulen. Voi olla kiva pompsu sähkökäyrässä :) Ulkosaunossa saunottiin kera molempien poikien, istuivat vierekkäin ylälauteella pesuvadeissa :) Ja uni maistui kaikille. Mökillä on yksi huone seinästä seinään sänkyä ja sehän on perhepeti-perheen unelma. Kaikilla oli runsaasti tilaa. Ja Lukakin nukkui, eka kertaa ikinä, koko yön heräämättä.

Aamulla pieni järkytys. Lunta oli satanut omiksi tarpeiksi, ehkä noin 30-40 senttiä ja auraajasta ei ollut tietoakaan.



Ja puukin oli kaatunut tielle.



No, mukavasti lämmin tuli kolatessa ja sittenhän se aurakin tuli kun oltiin hikihatussa ensin töitä paiskittu. Pojat ei oikein lumitöistä tykänneet vaan tylsistyivät. Miko makasi lumihangessa ja kiukkusi kun kukaan ei joutanu stigassa vetämään.



Ja Luka katsoi paremmaksi painua untenmaille.



Lumitöiden jälkeen Mikokin sai tahtonsa läpi, ja äiti joutui lenkkeilemään lumihangessa stigaa vetäen.



Sai siellä jotain hyödyllistäkin aikaiseksi, kun ei netissä tule roikuttua. Sen puuttumisesta on siis jotain hyötyä. Elikäs Villasukka, ensimmäinen kokonaan tehty ikinä meikäläisen puikoilta. Miko tarvitsee yövillikset, pitkävartiset jotka kestäisi jalassa pienen potkiutumisenkin. Joten tässä ensimmäinen.



No, toistakin aloitin ja tiesin kyllä jo aloittaessa että lanka ei tule riittämään. Ajattelin että jatkan sitten kotiin tultua, mutta empä hätähousuna jaksanutkaan odottaa vaan jatkoin sukkaa toisella värillä (olin varannut sen Lukan sukkiin) :D Siitä kuvaa sitten mallin päällä kun on valmis.

Tässä vielä muutamia kuvia reissusta.

Luka pulkkailee



Järvi-maisemaa



Toinen maisema vielä, saunan kulmakin päässyt kuvaan



Luka katselee lumilyhtyjen loistetta



Hyökkäys kuvaajan päälle



Pojat aamu-tunnelmissa <3

Uusia taitoja

On päivitykset jäänyt, on varmaan ollut muuta tekemistä. Pienin mies on pitänyt kiireisenä uusien taitojensa kanssa. Ryömimisen vauhti alkaa olla jo sitä luokkaa, että äiti joutuu ottamaan juoksuaskelia pysyäkseen perässä. Ja sitten se kiipeäminen, onneksi ei vielä suorille jaloille jaksa nousta, on elopainoa sen verran :D. Mutta kyllä tuo polvilleen nouseminenkin on aiheuttanut jo digiboksin ja muiden vempainten siirymisen hyllyn etureunasta takareunaan. Tässä yksi taidonnäyte



Isänpäiväkin oli ja meni. Reippaana tyttönä lupasin leipoa kakun meidän isin lisäksi myös omalle isälleni ja appiukolle. Ensimmäisestä kakkupohjasta tuli niin iso (5 munaa), että päätin tehdä yhden kakun, minkä jaan sitten kolmeen osaan ja koristelen jokaisen omaksi kakuksi. Sisälle tuli tällä kertaa suklaata ja mansikkaa. Ensimäiseen väliin laitoin vaahdotettua kermaa, mihin sotkin purkin ranskankermaa, vaniljasokeria ja levyn suklaata. Liivatetta vähän jäykistämään. Ja toiseen väliin laitoin vaahdotettua kermaa, maustamatonta tuorejuustoa, mansikoita, sokeria ja liivatetta. Hyvää tuli, kanssa-syöjätkin kiittivät siitä, että kakku ei ollut liian makea. Koristelussa kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä, suklaakuorrutetta. Se onnistuikin sitten ihan kivasti. Kermaa vaan ei enää koristeluun jäänyt, joten kuvat otettu ilman kermoja (kävin kyllä myöhemmin vielä kermaa ostamassa ja laitoin reunoille pursotukset).